Global menu

Our global pages

Close

Eversheds Asianajotoimisto Oy:n lausunto välimiesmenettelylain uudistamisesta

  • Finland
  • Other

01-10-2018

 

Oikeusministeriö / oikeusministeri Antti Häkkänen

Eversheds Asianajotoimisto Oy:n lausunto välimiesmenettelylain uudistamisesta

Välimiesmenettelylain (VML) uudistamistarpeesta vaikuttaa vallitsevan yksimielisyys. Uudistuksen toteutustavan osalta on ehdotettu muun muassa, että VML korvataan UNCITRALin mallilailla taikka VML uudistetaan paikoin. Viimeksi mainitun yhteydessä on nostettu esiin myös mahdollisuus ottaa vaikutteitta Ruotsissa parhaillaan käynnissä olevasta lakiuudistushankkeesta. Tässä lausunnossa otamme kantaa edellä esitettyihin vaihtoehtoisiin tapoihin toteuttaa uudistus. Lisäksi tuomme esiin joitakin vastaan tulleita haasteita nykyistä lakia sovellettaessa.

Tämän lausunnon laatijoilla on usean vuoden työkokemus riidanratkaisun ja välimiesmenettelyn parissa (esimerkiksi VML:n ja UNCITRALin mallilain kontekstissa, ad hoc-, FAI-, ICC- ja SCC-menettelyissä) sekä syventäviä opintoja kansainvälisestä välimiesmenettelystä muun muassa Ruotsissa Uppsalan yliopistossa.

Moni aikaisempi lausuja on jo tähän mennessä tuonut esiin sen UNCITRALin mallilain laajasta tunnettuisuudesta seuraavan hyödyn, että välimiesmenettelyn paikaksi valikoituu useimmiten joko mallilakimaa taikka jokin vankan statusaseman saavuttanut välimiesmenettelyvaltio. Suomi ei ole tällä hetkellä kumpikaan. Sopimusneuvotteluja käytäessä ulkomaalaiset osapuolet taikka rahoittajat eivät ryhdy opiskelemaan VML:n pykäliä. Luultavasti sekä ICC-menettelyjen että FAI-menettelyjen määrä Suomessa kasvaisi, jos mallilaki otettaisiin käyttöön Suomessa. Tämä olisi suomalaisten välimiesmenettelyä käyttävien yritysten etu. Mallilaki Suomessa ja Suomi menettelyvaltiona voisi palvella myös naapurimaiden yritysmaailmaa ja sitä kautta lisätä Suomen tunnettuisuutta välimiesmenettelyvaltiona. Tämä ei kuitenkaan ole nähdäksemme päämotiivi lainsäädännön uudistustarpeelle. VML:n uudistustarpeet ja selkiyttämistarpeet lähtevät sen sijaan oikeusvarmuuden parantamisesta, lain vanhanaikaisten käsitteiden uudistamistarpeesta ja lain ympärillä uudistuvan muun lainsäädännön huomioimisesta.

UNCITRALin mallilain ottaminen Suomen välimiesmenettelylainsäädännön pohjaksi sisältää paljon hyviä puolia ja vain vähän heikkouksina pidettävinä seikkoja. Vähäiset heikkoudet liittyvät lähinnä siihen, että lainsäädäntömme traditio on niukkalinjaisempi ja UNCITRALin mallilaki sisältää paikoin ehkä tarpeettomaan laaja-alaista sääntelyä ja ilmaisua (esimerkiksi artikla 17 a-j). On perusteltua kyseenalaistaa, tarvitseeko laissa olla mitään ns. tarpeetonta sisältöä. Toisaalta tämän lausunnon loppuosassa otamme kantaa siihen, onko VML ja siihen liittyvät oikeuslähteemme puolestaan ehkä liiankin niukkalinjaisia tai muutoin epäselviä, jolloin oikeudenmenetysten riski varsinkin kansainvälisessä kontekstissa kasvaa ja Suomi erkanee kansainvälisesti yhdenmukaisesta systeemistä.

UNCITRALin mallilain laaja tunnettuisuus ja sen myötä kansainvälisesti yhteneviksi muovautuvat käytännöt tarkoittavat myös sitä, että välimiesmenettelyjen parissa (erit. kansainvälisessä kontekstissa) työskenteleviltä juristeilta edellytetään tänä päivänä enenevässä määrin joka tapauksessa mallilain tuntemusta. Näin on sekä Suomessa, Ruotsissa että muualla.

Alalle työllistyvä suomalainen juristi on tänä päivänä tavanomaisesti omaehtoisesti kouluttautunut ulkomailla yliopistossa taikka työelämässä tai osallistunut kansainvälisiin opintoihin, sillä jos juristi ei hallitse mallilakia, ei hän kykene vertaamaan ja punnitsemaan sopimusneuvotteluissa myöskään sen poikkeavuuksia suhteessa kansallisiin lakeihin kuten VML:iin.

Tietynlainen tehokkuusnäkökulma puoltaisi siis sitä, että UNCITRAL-mallilaki otetaan osaksi Suomen oikeusjärjestystä ja sitä kautta myös alan opintoihin. Tällaisesta uudistuksesta hyötyisivät siis ensi sijassa yritysmaailman lisäksi tulevat juristipolvet. Asianajajakunta ei sen sijaan puolla UNCITRALin mallilakia ajaakseen omaa etuaan. Päinvastoin, mallilain käyttöönotto avaisi markkinamme ulkomaiselle kilpailulle. VML:n aikakaudella päämiehen on syytä valita suomalainen asiamies hoitamaan Suomessa käytävä välimiesmenettely. UNCITRALin mallilaki puolestaan avaa välimiesmenettelymarkkinamme myös ulkomaalaisille juristeille ja toisi lisää yhteistyön mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille ja asianajajille muilta lainkäyttöalueilta tulevien juristien kanssa.

Ruotsissa ei ole päädytty UNCITRALin mallilakiin, mutta toisaalta Ruotsin suosio välimiesmenettelyvaltiona ei myöskään perustu Ruotsin kansalliseen lakiin välimiesmenettelystä. Taustalla vaikuttaa ainakin ”kylmän sodan” aikana syntynyt statusasema. Voidaan spekuloida olisiko Ruotsi tänä päivänä entistäkin suositumpi välimiesmenettelyvaltio, jos Ruotsi olisi jossakin vaiheessa ottanut käyttöön UNCITRALin mallilain. Niin tai näin, Ruotsi on osannut pitää yllä vahvaa statustaan muilla keinoin, kuten:

- Tarjoamalla maksutonta kansainväliseen välimiesmenettelyyn keskittynyttä LLM-koulutusta Tukholman yliopistossa, joka vetää puoleensa opiskelijoita mm. Yhdysvalloista ja Kiinasta. Muissakin ruotsalaisissa yliopistoissa on lisäksi välimiesoikeuden professuureja.

- Tukholman kauppakamarin sekä ruotsalaisten asianajotoimistojen ja kokeneiden välimiesten laaja näkyvyys ja jalkautuminen mm. Aasiassa.

- Erikoistuneet ja asiantuntevat tuomioistuimet, nopea ja keskitetty moiteasioiden ym. käsittely, sekä myötämielisyys englanninkieliseen oikeudenkäyntiaineistoon.

Jos siis VML:n uudistamisessa päädytään siihen, ettei mallilakia oteta käyttöön, mutta VML:a lähinnä korjataan, on täysin aiheellista katsoa, mitä Ruotsissa samalla saralla tehdään lainsäädännön keinoin. Erityistä syytä olisi kiinnittää huomioita esimerkiksi siihen, kuinka välimiesmenettelyyn liittyvien oikeudenkäyntien käsittelyjärjestystä voitaisiin tehostaa myös Suomessa. On lähes yhdentekevää, onko moitekanne nostettava 60 vaiko 90 päivässä, jos moitekanne käy läpi kaikki kolme tuomioistuinastetta. Tulisi harkita, josko ensimmäisenä asteena voisi toimia hovioikeus ja olisiko aihetta keskittää asiat yhteen hovioikeuteen.

Ruotsin ohella Saksaa voidaan myös käyttää hyvänä esimerkkivaltiona. Saksa on onnistunut tekemään tehostavia uudistuksia ollen samalla UNCITRAL-mallilakivaltio. Mallilaki ei siis poissulje menettelyjen samanaikaista tehostamista.

Ruotsin lain laajamittaiseen kopiointiin pitäisi kuitenkin suhtautua varauksella. Ruotsin lainsäädännön taustalla vaikuttaa niin vakiintunut välimiesvaltiostatus ja laaja oikeuskäytäntöpohja, että on vaikeaa nähdä ruotsalaisesta tulokulmasta tehtyjen muutosten sellaisenaan istuvan Suomen järjestelmään taikka palvelevan Suomea entistä suositumpana välimiesmenettelyvaltiona. Ruotsin lainsäätäjä saattaa tehdä rohkeitakin valintoja, jotka ns. menevät ulkomaalaisille käyttäjille läpi Ruotsin vakiintuneen statuksen johdosta. Saman sisältöinen laki ei välttämättä takaisi samanlaista asemaa Suomelle taikka suurempaa neuvotteluvoimaa suomalaisille yrityksille.

Lausunnoissa on lisäksi erityisesti pyydetty tuomaan esiin niitä haasteita, joita käytännön tasolla on tullut vastaan nykylainsäädäntöä sovellettaessa. On esitetty, ettei nykylainsäädäntö olisi johtanut esimerkiksi oikeudenmenetyksiin. Välimiesmenettelyn yksityisestä ja ei-julkisesta luonteesta johtuen, mahdolliset oikeudenmenetykset jäävät pienen piirin tietoon.

Nykylainsäädännön haasteita ovat ainakin vanhentuneet sanamuodot, sekä VML:n aukot; kaikkia merkittäviä välimiesmenettelyyn perinteisesti sovellettavia periaatteita ei ole kirjattu lakiin. Niukkasanaisiin esitöihin ja niukkaan oikeuskäytäntöön yhdistettynä vanhentuneille sanamuodoille taikka laista puuttuville periaatteille on työlästä ja asiakkaan näkökulma tarpeettoman kallista etsiä tarvittaessa sisältöä. Tarvitsemme järjestelmän, jossa välimiesoikeudelle/tuomioistuimelle ei tarvitse vakuuttaa, että jokin kansainvälisesti tunnustettu periaate todellakin soveltuu myös Suomessa.

Käytännössä tällaisia kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden sisältöjä on pitänyt mm. todistella UNCITRALin mallilain sanamuotojen kautta, kun asia ei käy ilmi VML:n sanamuodoista ja VML:n esityöt viittaavat löyhästi mallilain vastaavaan järjestelmään. Esimerkiksi ns. territoriaaliperiaate, jota lakiteksti ei nimeltä mainitse, koskee VML 1 §:n mukaisesti lähes koko lakia eli lainkohtia 2–50 §, (hallituksen esityksessä lakitekstistä poikkeavasti kohtia 2–49 §):

1991 vp – HE 202
2. Uudistuksen pääsuuntaviivat Välimiesmenettely Suomessa

Soveltamisala (1 §): Lain 1 §:n mukaan 2–49 §:n säännöksiä sovelletaan Suomessa tapahtuvaan välimiesmenettelyyn. Tämä merkitsee ns. territoriaaliperiaatteen omaksumista ja muutosta nykyiseen tilanteeseen. […] Kehitys ulkomaisissa välimiesmenettelylaeissa on kulkenut yhä laajemmalti kohti territoriaaliperiaatteen omaksumista, ja tälle periaatteelle rakentuu myös UNCITRALin mallilaki.

[…]

1. Lait 1.1. Laki välimiesmenettelystä Välimiesmenettely Suomessa

1 §. Lakiehdotuksen 2–49 §:n säännökset korvaisivat ne säännökset, jotka sisältyvät voimassa olevaan välimiesmenettelystä annettuun lakiin. Näihin säännöksiin sisältyisivät paitsi välityssopimusta ja välitystuomiota koskevat säännökset myös säännökset välimiehistä ja asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä. Lain 2–49 §:ää olisi sovellettava, jos välimiesmenettely on määrätty tai tarkoitettu tapahtuvaksi Suomessa. Niin kuin yleisperusteluissa on mainittu, kehitys on välimiesmenettelyä koskevassa lainsäädännössä ulkomailla kulkenut kohti niin sanotun territoriaaliperiaatteen omaksumista. Tälle periaatteelle rakentuu myös UNCITRALin mallilaki.

[…]

Oikeuspaikka (49 §): [...]ehdotetaan, että välitystuomion mitättömäksi julistamista tai kumoamista koskevaa kannetta olisi ajettava sen paikkakunnan yleisessä alioikeudessa, jossa välitystuomio on annettu, ja että muut tämän lain mukaiset hakemus- ja riita-asiat käsiteltäisiin jonkun asianosaisen kotipaikkakunnan yleisessä alioikeudessa. Jos yhdelläkään asianosaisella ei ole kotipaikkaa Suomessa, asian käsittelisi Helsingin raastuvanoikeus. Puheena oleva oikeuspaikkasäännös ei olisi ehdoton, vaan asianosaiset voisivat sopia asian käsittelystä muussakin alioikeudessa.

Gustav Möller, Välimiesmenettelyn perusteet, 1997, s. 5–6 ja 56, käsittelee territoriaaliperiaatetta suoraviivaisemmin seuraavasti:

”Välimiesmenettelyyn, joka on tarkoitettu tapahtuvaksi Suomessa, sovelletaan samoja säännöksiä riippumatta siitä, luonnehditaanko sitä kotimaiseksi vai kansainväliseksi.

Suomessa on välimiesmenettelyä nykyisin pidettävä ulkomaisena aina silloin kun välimiesmenettelyä on tarkoitettu tapahtuvaksi vieraassa valtiossa (VML 1 §). Tämän useimmissa muissakin valtioissa nykyisin noudatettavan ns. territoriaaliperiaatteen mukaan välimiesmenettelyä pidetään kotimaisena vain silloin, kun se on tarkoitettu tapahtuvaksi Suomessa ja ulkomaisena aina silloin, kun sen on tarkoitettu tapahtuvaksi ulkomailla. Tällä on – niin kuin jäljempänä tarkemmin ilmenee – merkitystä muun muassa arvioitaessa valtion tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa välimiesmenettelyä koskevissa asioissa, esimerkiksi toimivaltaa tutkia välitystuomion kumoamista koskevaa kannetta.”

”VML 2 - 50 §§ soveltuvat aina silloin, kun välimiesmenettelyn paikka on Suomessa. Näin on asianlaita siinäkin tapauksessa, ettei välimiesmenettelyllä siinä ratkaistavan riidan, asianosaisen tai välimiehen kotipaikan tai kansalaisuuden taikka muun seikan johdosta voida katsoa olevan minkäänlaista muuta liittymää Suomeen.”

Kuitenkin Helsingin hovioikeus tuoreessa päätöksessään nro 535 vuodelta 2018 otti kannan, että VML 50 § ”ei sitä vastoin koske suomalaisten tuomioistuin kansainvälistä toimivaltaa”. Asian käsittelyn yhteydessä ja päätöksessään hovioikeus totesi territoriaaliperiaatteen (ja sitä koskevan kirjallisuuden) vanhentuneeksi muusta kansallisesta lainsäädännöstämme (OK uudistus 2009) johtuen. Suomessa käytävää välimiesmenettelyä koskevan välityssopimuksen pätevyystutkinta oikeudenkäynnissä tuli siis tuomioistuimen toimivallan osalta perustella OK 10 luvun 25 §:n liityntöjen kautta. Tämä on käsityksemme mukaan vastakkainen, ristiriitainen taikka epäselvä oikeustila verrattuna UNCITRALin mallilakiin, ja saattaa johtaa yksittäistapauksessa tilanteiseen, ettei yksikään tuomioistuin olisi tämänkaltaisessa asiassa toimivaltainen.

Välityssopimus viittaa usein asianosaisista ja asiasta riippumattomaan neutraaliin forumvaltioon. Nykylainsäädännön ja hovioikeuden tulkinnan valossa on siis epäselvää, saako tällainen menettely tarvittaessa lainkaan tuomioistuinjärjestelmämme tukea, jos suomalaiselta tuomioistuimelta puuttuu yksiselitteinen toimivalta ratkaista Suomessa käytäväksi sovittuun välimiesmenettelyyn liittyviä kysymyksiä, ilman että asialla on välimiesmenettelyvaltion ohella muita harkinnanvaraisia liityntöjä Suomeen.

Kaikki välimiesmenettelyyn liittyvät merkitykselliset periaatteet olisi siten syytä kirjata lakiin selkeästi. Jos periaatteet eivät olisi enää kaikilta osin voimassa, eivät nämä seikat välity välimiesmenettelyä koskevasta nykyisestä laista taikka oikeuslähteistämme.

Kun VML:n uudistamisen taustalla on myös näkemys, että VML:n sisältämät nimenomaiset viittaukset oikeudenkäymiskaareen tulisi minimoida taikka poistaa kokonaan, tulisi uudistuksen yhteydessä tarkastella myös oikeudenkäymiskaaren vaikutusta (tai sen vaikutuksen poistamista) laajemminkin (esimerkiksi juuri OK 25 luvun 10 §:n soveltuvuutta olisi syytä tarkastella).

Käytännön haastavista tilanteista mainittakoon vielä kansainvälisessä asiassa Pirkanmaan käräjäoikeuden välimiehen/välimiesten nimeämistä koskeva päätös 13/28036, jossa käräjäoikeuden nimitysprosessin päätteeksi ei ollut selvyyttä, kumpi yhdellä kertaa nimetyistä puuttuvista välimiehistä olisi välimiesoikeuden puheenjohtaja. Objektiivisesti arvioiden, sekä hakijan että käräjäoikeuden kannalta olisi ollut hyödyksi, jos nimeämistä koskeva prosessi olisi kirjattu lakiin yksiselitteisemmin. Nimeämisratkaisu ei ole muutoksenhakukelpoinen ja toisaalta, jos välimiestä ei ole asetettu asianmukaisessa (sopimuksen / lain mukaisessa) järjestyksessä, on kysymyksessä välitystuomiota rasittava kumoamisperuste sekä kansainvälisesti katsoen New Yorkin konvention mukainen peruste evätä välitystuomion täytäntöönpano. Lainsäädännössä tulisi välttää, ettei vastaavia kauaskantoisia seikkoja ilmaista monitulkintaisesti.

Riski siitä, että VML:a sovelletaan kansainvälisistä standardeista poikkeavasti, on siis ilmeinen. Jos VML taikka oikeuskäytäntömme ei logiikaltaan vastaakaan UNCITRALin taikka New Yorkin konventiota, on kansainvälisessä asiassa kysymyksessä herkästi oikeudenmenetys joko turhien kulujen muodossa taikka access to justice -ongelma. Suomalaisen palan on sovittava saumattomasti kansainväliseen palapeliin.

Vuonna 2014 EU:n Directorate-General for Internal Policies Policy Department C: Citizens' Rights and Constitutional Affairs teetti tutkimuksen: LEGAL AFFAIRS, Legal Instruments and Practice of Arbitration in the EU. Suomea on kuvattu tutkimuskoosteessa varsin osuvasti seuraavasti:

Finland, then, has yet to achieve substantial international recognition as an arbitration centre, and in turn this affects the depth of international experience that its practitioners are able to develop. Finnish respondents report, however, that Finnish arbitration practice conforms to international standards with respect to both the speed of arbitrations and the interpretation by Finnish judges of both the scope and validity of arbitration agreements. Moreover, although Finnish respondents describe Finnish law, which is not directly based on the UNCITRAL Model Law, as less supportive of arbitration do respondents Survey-wide with respect to their own national laws, it is nonetheless regarded as Supportive. However, while Finnish law is generally regarded positively by Finnish respondents, the fact that Finnish law not only can be seen to diverge from the Model Law in some notable ways, and that the law has not been updated since 1992, despite the significant development of international commercial arbitration since that time, indicates one potential contributor to the lack of international development of Finnish arbitration, namely a lack of institutional support. Finnish respondents, for example, described Finnish legislators as having both a slightly lower understanding of arbitration, and a less positive attitude towards arbitration, than do respondents Survey-wide with respect to legislators in their own States. Similarly, while as already noted Finnish respondents described Finnish courts as taking equivalently liberal approaches to the validity and scope of arbitration agreements as did respondents Survey-wide with respect to courts in their own States, Finnish respondents nonetheless described Finnish judges as generally having a lower understanding of arbitration and a less positive attitude towards arbitration than did respondents Survey-wide with respect to judges in their own States, although that understanding was still described as between Neutral and Positive, rather than Negative. Finland appears, then, to be an arbitration State “in waiting”, with a developed arbitration practice and an active and respected arbitral institution, but with limited success in attracting international attention, and similarly limited levels of active support from domestic legal institutions. The domestic arbitration environment in Finland is certainly far from hostile, and this has undoubtedly contributed to the ability of arbitration to thrive domestically, however without more active support from Finnish legislators and judges, Finland will most likely continue to struggle to achieve a substantial international presence within arbitration, as there are simply too many other States within Europe where that sort of active support is indeed available.

Voidaan siis todeta, että Suomen potentiaali on tunnustettu ainakin EU-tasolla, mutta kehityksemme välimiesmenettelyvaltiona on ensi sijassa järjestelmämme omissa käsissä ja paljolti tulevasta uudistuksesta riippuvainen. UNCITRALin mallilain ottaminen kansallisen välimieslain pohjaksi edesauttaisi Suomen nostamista erinomaiseksi vaihtoehdoksi välimiesmenettelyn paikkaa valittaessa.

Helsingissä, 1. päivänä lokakuuta 2018

 

Eversheds Asianajotoimisto Oy

 

Niina Mickelsson
Asianajaja, varatuomari, osakas
Head of Dispute Resolution

Terhi Holkeri
Asianajaja, varatuomari

 

For more information contact

Terhi Holkeri, Senior Associate

< Lisätietoja antaa