Global menu

Our global pages

Close

Riittääkö vain toimitusehdosta (incoterms) sopiminen?

  • Finland
  • Other

09-01-2020

Kun yritys aloittaa tuotteidensa viennin ulkomaille, muistetaan yleensä sopia toimituslausekkeesta. Yleisimmin käytetyllä Incoterms-toimituslauseen käyttämisellä varmistetaan, että on sovittu ainakin tuotteen luovutuspaikasta, kuljetusriskistä ja vakuuttamisvelvollisuudesta sekä kustannusten jaosta näiden suhteen. Yksittäisen toimituksen osalta tämä saattaakin riittää, mutta tulisiko viennin vakiintuessa sopia tarkemmin myös muista ehdoista?

Mitä kauempana kotimarkkinoista ja mitä vieraammissa olosuhteissa toimitaan, sitä tärkeämpää olisi ennalta sopia mahdollisimman monista asioista. Tällöin mietittäväksi tulee, kannattaako tarkoitusta varten laatia erikseen oma sopimus vai kannattaako tilanteessa käyttää yleisiä sopimusehtoja ja jos, niin millaisia. Mitä seikkoja tällaiseen sopimusvalintaan liittyy?

Yleiset vai yrityskohtaiset sopimusehdot?

Jos vientitoiminta tapahtuu useissa eri maissa, toimittajalle olisi edullista, että samalla sopimuspohjalla voitaisiin toimia kaikissa vientimaissa. Juuri tästä syystä usein laaditaankin omat, yrityskohtaiset sopimusehdot, joita sitten sovelletaan eri maissa. Varsinkin yksittäisten toimitusten osalta ja niihin liittyvistä riskeistä ja rahallisesta intressistä riippuen, kannattaa miettiä myös yleisten sopimusehtojen käyttämistä. Niitä tulisi kuitenkin aina miettiä maa- ja tapauskohtaisesti ja tarvittaessa tehdä erikseen lisäyksiä tai muutoksia, mikäli oikeusjärjestelmä tai muu yksilöllinen seikka sitä edellyttää.

Esimerkiksi teknologiateollisuuden yksittäisiä toimituksia varten pohjoismaissa on olemassa NL-ehdot, joita varsin yleisesti sovelletaan myös teknologiateollisuuden keskinäisissä toimituksissa. Niitä täydentävät NLM-ehdot, joissa on huomioitu myös asennus. Kansainvälisiin kone- ja laitetoimituksiin muutoin on laadittu laajasti käytetyt Orgalime-ehdot. Niistäkin on saatavilla erilaisia versioita eri toimialojen tuotteille. Edellä mainittuja ehtoja voidaan pitää niiden valmistelu ja laaja käyttäminen huomioiden verrattain tasapuolisena. Niissä otetaan huomioon sekä toimittajan että tilaajan edut. Juuri tämän vuoksi ne saattavat olla myös paremmin vastapuolen hyväksyttävissä verrattuna usein yksipuolisina pidettyihin yrityskohtaisiin ehtoihin, jotka on laadittu vain toisen yrityksen näkökulmasta.

Ota huomioon koko toimitusprosessi

Olipa tuote tai palvelu miltä alalta tahansa, tärkeintä on etukäteen miettiä koko toimitusprosessi ja ajatella mitä asioita mahdollisesti nousee esiin ja mistä sen vuoksi olisi hyvä etukäteen sopia. Sopivat ehdot löytyvät aina, joko erikseen räätälöityinä tai yleisinä sopimusehtoina. Ilman mitään sovellettavia sopimusehtoja toiminta oikeudellisesti vieraassa ympäristössä voi tarjota ikäviä yllätyksiä. Tällainen voi olla esimerkiksi tuotteen virheestä tai viivästyksestä syntyvä välillisten vahinkojen korvausvelvollisuus, joka tyypillisesti sopimuksissa rajataan korvausvelvollisuuden ulkopuolelle.

Jos yritys ei itse myy ja markkinoi tuotteitaan tai palveluitaan, kysymykseen tulevat erilaiset yhteistyösopimukset jakelijoiden tai muiden toimijoiden kanssa. Näissäkin löytyy erilaisia esimerkkejä yleisiksi sopimusehdoiksi. Kuten kaikissa vakiintuneissa sopimussuhteissa, yhteistyösopimuksissakin käytetään erilaisia vakiintuneita sopimuslausekkeita. Sopimuslausekkeiden kirjo ja lukumäärä on rajaton ja niitä voidaan tulkita hyvinkin erilaisin tavoin. Sopimusmallit voivat olla pitkiä ja täydellisyyttä hipovia, mutta juuri siksi niiden sopivuus omaan käyttötarkoitukseen voi olla kyseenalainen. Tämän vuoksi näidenkin sopimusten jokaista ehtoa tulisi tarkastella oman toiminnan ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Kun samanlaista sopimusta sovelletaan useissa eri maissa, suositeltavaa olisi tarkistaa soveltuvuus kussakin maassa erikseen.

Minkä maan lakia sovelletaan?

Olipa kysymys sitten yleisistä sopimusehdoista tai varta vasten räätälöidystä sopimuksesta, keskeinen kysymys sopimusehtoja tulkittaessa on, minkä maan lakia sopimussuhteeseen sovelletaan. On tärkeää jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa edes jollakin todennäköisyydellä tietää, miten mahdollinen ongelmatilanne sopimuksen mukaan oikeudessa ratkaistaisiin. Ilman tietoa sovellettavasta laista kysymys saattaa jäädä ratkaisematta ilman mutkikasta prosessia. Lainvalinnassa suositeltavinta onkin valita oikeusjärjestys, jonka itse tuntee ‑ eli Suomen laki. Kun tämä ei läheskään aina ole mahdollista, kannattaa valita sitä lähinnä oleva oikeusjärjestelmä. Käytännössä tämä nyrkkisääntönä tarkoittaa ensin pohjoismaita ‑ etenkin Ruotsi ‑ ja sen jälkeen Manner-Euroopan maita, joissa vallitsee samanlainen germaaninen oikeusjärjestelmä kuin Suomessa. Vasta viimeisenä tulevat common law –maat, kuten Iso-Britannia ja Yhdysvallat, joissa oikeusjärjestelmä rakenteeltaan poikkeaa eniten meidän järjestelmästämme.

Miksi oikeuspaikka on tärkeä?

Myös sopimukseen yleensä sisältyvällä oikeuspaikkaa koskevalla ehdolla on merkitystä. Oikeuspaikalla tarkoitetaan ensisijaisesti menettelyä, jolla riitaisuudet ratkaistaan. Vaihtoehtoina on välimiesmenettely tai yleinen tuomioistuin. Nämä tulee tarkemmin yksilöidä sopimusehdoissa. Ohjenuorana näiden valinnassa on usein käytännön seikat, kustannukset ja viime kädessä täytäntöönpanokelpoisuus. Oikeuspaikkaa koskeva ehto saattaa jopa ratkaista kysymyksen, saako sopimuksen tehnyt toimittaja koskaan kotiutettua sovittua rahakorvausta vai pitääkö saatavasta luopua esimerkiksi sen johdosta, että velvoittavan tuomion hankkiminen tulee sovitun oikeuspaikan seurauksena intressiin nähden liian kalliiksi.

For more information contact

Pekka Jäntti, Partner

< Lisätietoja antaa