Global menu

Our global pages

Close

Merkittävä päätös korkojen vähennyskelpoisuudesta ja siirtohinnoittelusäännöksen tulkinnasta

  • Finland
  • Other

08-07-2014

KHO antoi torstaina 3. heinäkuuta merkittävän ja odotetun päätöksen siirtohinnoitteluoikaisun rajoista. Asiassa oli ratkaistava, oliko Konserniverokeskus (KOVE) voinut sivuuttaa osapuolten sopiman lainajärjestelyn ja käsitellä lainaa verotuksessa omana pääomana, jolloin korot eivät olisi olleet lainkaan vähennyskelpoisia. Yhtiö voitti jutun sekä hallinto-oikeudessa että KHO:ssa.

A Oy oli vuonna 2009 saanut pääomistajaltaan luxemburgilaiselta yhtiöltä B 15 miljoonan euron suuruisen lainan. A oli ilmoittanut verovuoden 2009 elinkeinotoiminnan tulosta vähennettäväksi 1 337 500 euroa B:n myöntämälle lainalle kertyneitä korkoja. Lainan myöntäminen perustui A Oy:tä rahoittaneiden pankkien vaatimukseen lisärahoituksesta, jonka tuli olla maksusaantijärjestyksessä toissijainen pankkilainoihin nähden ja luonteeltaan IFRS-tilinpäätöksessä omana pääomana käsiteltävä niin sanottu IFRS-hybridilaina. Laina oli vakuudeton ja eräpäivätön. Lainan kiinteä vuosittainen korko oli 30 prosenttia ja korko lisättiin lainan pääomaan. Laina voitiin maksaa takaisin vain A Oy:n vaatimuksesta. Kysymyksessä olevaa hybridilainaa oli pidettävä verotuksessa vieraan pääoman luonteisena.

KHO:n ratkaisu koski sitä, pystyikö KOVE pelkästään siirtohinnoittelun markkinaehtoisuutta koskevan lainkohdan (VML 31 §:n 1 momentti) nojalla sivuuttamaan kyseisen lainajärjestelyn ja käsittelemään lainaa verotuksessa oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolloin korot eivät olisi olleet lainkaan vähennyskelpoisia. KOVE ei ollut vedonnut veronkiertämistä koskevaan VML 28 §:ään eikä pyrkinyt näyttämään toteen sen edellytyksiä.

KHO katsoi, että osapuolten sopiman liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta olisi tällaisen menettelyn seuraamukset huomioon ottaen vaatinut VML:ään sisältyvää nimenomaista valtuutusta uudelleenluonnehdintaan. VML 31 §:n 1 momentin ei katsottu sisältävän tällaista valtuutusta, minkä vuoksi uudelleenluonnehdinta ei ollut lainkohdan nojalla mahdollista.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (VOVA) oli vedonnut myös Suomen ja Luxemburgin väliseen verosopimuksen 9 artiklaan. Koska verosopimuksella ei voida perustaa verotusvaltaa yli kansallisen lain säännösten, ei verosopimuksen määräyksellä eikä sen tulkinnalla ollut merkitystä asiassa.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla katsottiin olevan tulkintaa ohjaavaa vaikutus vain lain 31 §:n 1 momentin soveltamisalalla eli arvioitaessa osapuolten sopiman ja toteuttaman liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuutta. Sen sijaan ohjeilla ei katsottu olevan säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta, minkä vuoksi osapuolten sopiman liiketoimen sivuuttamista ei voitu perustaa myöskään mainittuihin ohjeisiin.

KHO hylkäsi VOVAn valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi lainan korot vähennyskelpoisiksi eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla asia oli palautettu Verohallinnolle lainan koron markkinaehtoisuuden arvioimista varten.

Äänestys 3-2 perusteluista. Verovuosi 2009 KHO 3.7.2014 T:2117 eli vuosikirjassa KHO:2014:119

Ratkaisun vaikutuksista

Päätös ei ole tärkeä vain kotimaisten ja kansainvälisten konsernien rahoitusjärjestelyjen verokohtelun ennakoitavuuden ja pysyvyyden kannalta. Vuosikirjaratkaisuna sen voidaan olettaa rajoittavan KOVEn halukkuutta ja mahdollisuuksia konsernien sisäisten liiketoimien uudelleenluokitteluun silloin kun konsernilla on tukenaan ammattitaitoisesti laadittu siirtohinnoitteludokumentaatio sisäisten liiketoimiensa markkinaehtoisuudesta. Uudelleenluokittelun riski lienee verovelvollisille taloudellisilta seuraamuksiltaan ehkä vakavin siirtohinnoittelun epävarmuusalue.

< Lisätietoja antaa